perjantai 18. maaliskuuta 2011

Vuoden kierto

Kalenterivuosi on siitä hauska juttu, että siinä on sekä vankkaa pysyvyyttä että riittävä määrä muutosta. Vuoden sykli toistuu toistumistaan aina uudestaan mutta ei koskaan aivan samanlaisena. Normaalin kalenterivuoden rinnalla on myös kirkkovuosi, jossa pysyvyyden ja muutoksen dynamiikka toimii vieläkin selvemmin ja hengellisesti puhuttelevammin. Kalenterivuodesta kirkkovuosi eroaa tietysti sikäli, että siitä voi olla piittaamatta; tämä onkin nykyään tilanne suurimmassa osassa maallistunutta länttä. Lienevätkö kaikki tarkkaan ottaen edes tietoisia koko kirkkovuoden olemassaolosta? Epäilen. 

Heti laskiaisen jälkeen kauppojen makeishyllyille ilmaantuivat suklaamunat, pääsiäispuput ja muut ihmeellisyydet. Ei tuosta kirotusta pupusta tämän enempää, vaikka en tajuakaan, miten se pääsiäiseen liittyy. Ärtymykseni pääaihe on se, että nyt ei ole pääsiäinen, ei likimainkaan. Minua ei ota tämä asia päähän yksinomaan eikä edes ensisijassa uskonnollisista syistä; ei siis ole tarkoitukseni narista siitä, että uuspakanat mättävät naamansa suklaata paastoaikana. Minun puolestani mättäkööt, eihän paasto heitä koske; mutta pitääkö sen olla juuri pääsiäissuklaata kun ei kerran ole pääsiäinen lähimaillakaan? Tässä on kyseessä sama ilmiö kuin joulun jokavuotisessa aikaistumisessa. Vaikka näiden juhlien uskonnollinen merkitys ei kiinnostaisikaan, niin minusta olisi kohtuullista, että edes kalenteria kunnioitettaisiin. Sitä paitsi: jos joka päivä on karnevaali, mikään päivä ei ole sitä.

***

Asiasta toiseen: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mielestä krusifiksit Italian koulujen seinillä eivät loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia, eivät edes Soile Lautsin. Niin että ellei rouva osaa olla Saapasmaassa Saapasmaan tavalla, niin hänen on viisainta hipsiä takaisin tänne pakanamaahan, missä eivät liiat ristit maisemaa pilaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti