sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Persut ja virheet

Näiden vaalien todellinen vastakkainasettelu käydään vihreiden ja perussuomalaisten välillä, tästä ei kenelläkään liene ollut epäselvyyttä enää pitkiin aikoihin. Erityisen selvä ko. vastakkainasettelu on Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Lieneekö ollut jommankumman tai kummankin osapuolen tietoinen valinta vai huvittava sattuma, että eilen lauantaina vihreiden ja persujen kampanjateltat olivat vierekkäin Turun kauppatorin kulmassa Wiklundia vastapäätä? Minulla ei suoraan sanoen ole aavistustakaan, millä periaatteella nämä paikat jaetaan ja missä määrin puolueilla on itsellään sananvaltaa asiassa. Joka tapauksessa siellä ne eilen melkein kylki kyljessä jakoivat ohikulkijoille esitteitään, nämä kaksi elävää stereotyyppiä, pitkätukkainen, nuori idunpurija ja keski-ikäinen perunanenä (en muista, oliko hänellä peräti kalapuikkoviiksetkin). Koska jo tiedän kantani, menin kummankin hengennostattajan ohi reagoimatta.

***

Vihreät ja perussuomalaiset sijaitsevat saman arvojanan vastakkaisissa päissä. Menemättä mihinkään coincidentia oppositorum -mystiikkaan on todettava, että liikkeissä on samankaltaisia piirteitä. Niiden kehityshistorioissakin on huolestuttavan paljon yhteistä. 

Vihreiden nousu kiihkeästä vaihtoehtoliikkeestä hallituspuolueeksi ei aikoinaan ollut liikkeen kannalta mitenkään yksiselitteisen hyvä uutinen. Siirtyminen oppositioasemasta vastuunkantoon on väistämättä kivulias prosessi kaikille; epäilemättä moni persujen vanhavennamolainenkin voisi edesmenneen SMP:n kohdalta kertoa yhtä ja toista tästä asiasta.  

Ohjasin joskus 2000-luvun alussa yliopistossa poliittisen historian pienryhmää. Keskusteluista mieleeni jäi erityisen hyvin yksi parikymppinen tyttö, joka kannatti näkyvästi vihreätä aatetta sen radikaaleimmassa muodossa. Elettiin Lipposen kakkoshallituksen aikaa, vihreätkin olivat siinä vaiheessa vielä mukana. Tyttö oli vihainen. Hän oli hyvin, hyvin vihainen. Hänen vihansa syy oli se, että Vihreät – De Gröna, oli hallitukseen menonsa jälkeen kuulemma hetkessä rämettynyt selkärangattomaksi kokoomuksen hännystelijäksi. Pyydettyäni tyttöä selventämään, kävi ilmi, että hänen mielestään vihreiden olisi ollut pidettävä kiinni kynsin ja hampain joka ikisestä ohjelmansa kohdasta. Suomeksi sanottuna tämä tietenkin tarkoitti sitä, että hallituksessa kaikkien muiden olisi pitänyt muuttua vihreiksi. Ei tyttö tyhmä ollut ja ymmärsi, etteivät luunkova kompromissittomuus ja hallitusvastuu oikein sovi yhteen; tytön ratkaisu dilemmaan oli: vihreät pois hallituksesta! Näinhän sitten pian kävikin, kun Lipposen II:n ydinvoimalinja ei miellyttänyt vihreitä.

Militantti tyttö ei tietenkään ollut kantoineen yksin. Suomen vihreiden keskuudessa jako ”realoihin” ja ”fundeihin” ei ole ollut läheskään yhtä jyrkkä ja näkyvä kuin Saksan vanhemman sisarpuolueen sisällä, mutta samansuuntainen jako on kyllä ollut totta täälläkin. (Lieneekö enää, en tiedä.)   

***

Ellei jotain täysin odottamatonta käännettä tapahdu, perussuomalaisilla on myöhemmin keväällä edessään hallitusneuvottelut. Mutta ovatko he valmiita riittävän pitkälle meneviin kompromisseihin ja jos ovat niin missä asiassa? Miten puolueen ns. kenttä, eli vanhat aktiivit, kestää väistämättömät lehmänkaupat? Entä puoluetta ensi kertaa äänestäneet protestoijat? 

Nämä ovat levottomuutta herättäviä kysymyksiä. 

5 kommenttia:

  1. Itse olen laskeskellut niin, että noin 10 prosenttia tämän hetken kannatuksesta on aika vakaata ja realistisesti asioihin suhtautuvaa kannatusta.

    Sen mitä itse tunnen niin nuorempi porukka nimenomaan lähti liikkeelle idealla vaikuttaa demokraattisesti. Odotuksena oli, siis ennen tätä gallupsuosion vyöryä, ilmapiirin muutos, mutta ei mitään kaiken muuttavaa kansanliikettä. Vanhemmat SMP:n veteraanit taas ovat kantapään kautta tietoisia, että kaikkia odotuksia ei voi lunastaa.

    Tämä voi toki olla yltiöpositiivinen kuva, sillä en tunne tilannetta kuin Kymissä noin poikkikentän ja sitten taas maanlaajuisesti "halla-aholaisittain."

    VastaaPoista
  2. Kymmenen prosenttia vakaata ja realistisesti asioihin suhtautuvaa kannatusta? Se ei kuulosta kovin paljolta.

    VastaaPoista
  3. Kirjoin väärin: tarkoitin 10 prosentin kieppeillä heiluvaa kannatusta. Sellainen tulos muodostuisi vakaasta kannatuksesta.

    En siis 10 prosenttia nykyisestä kannatuksesta.

    VastaaPoista
  4. ...Elikkä ainakin teillä Kymessä päin tämä sitten meinaisi noin puolta kaikista kannnattajista; ei paha!;)

    VastaaPoista
  5. Perussuomalaisten osa kannatuksesta perustuu halusta rankaista muita pääpuolueita. Oikeastaan rankaisumentaliteetti alkaa minuakin kiinnostamaan.

    VastaaPoista