maanantai 14. maaliskuuta 2011

Monokulttuurinen Japani ja multikulttuurinen Eurooppa

Seuraava itse kääntämäni katkelma on peräisin ranskalaisen laatulehden Figaron verkkokolumnistilta. Siltä varalta että joku ei nyt satu sitä tietämään, niin muistutan, että kyseinen lehti on yksi kolmesta keskeisimmästä ja arvostetuimmasta mediasta Ranskassa, ja se vastaa painoarvoltaan hyvinkin sitä mitä Hesari on meillä: Mutta osaatteko kuvitella, että mitään yhtä selväjärkistä voitaisiin julkaista Erkon Pravdassa? Käännökseni ei ole kattava eikä välttämättä laadultaankaan paras mahdollinen. Jos kielitaito suinkin riittää, koko juttu on luettavissa <täällä>.

"Japanin kansan luonnonvoimien kourissa ja ydinvoimalaonnettomuuden varjossa kärsimä hirveä tragedia paljastaa tuon kansakunnan vahvuuden. Japani on yhdistynyt sen tunteen ympärille, että kaikki japanilaiset kuuluvat samaan sivilisaatioon ja samaan kulttuuripiiriin. Tämä kansakunta on kyennyt säilyttämään homogeenisen perustansa ja katastrofin uhrien arvokkuus ja luontainen keskinäinen solidaarisuus hädän hetkellä ovat silmiinpistäviä. Ranskan vihreät (écologistes) vaativat katastrofin säikäyttäminä kansanäänestystä ydinvoiman tulevaisuudesta Ranskassa. Miksipä ei. Mutta he voisivat myös kysyä ranskalaisten mielipidettä siitä, millaisessa yhteiskunnassa nämä haluavat elää; haluavatko ranskalaiset jatkaa nykyisellä monikultturistisella tiellä kohti pirstoutunutta kansakuntaa vai pitäisivätkö he ehkä sittenkin parempana kansallisvaltiota [--]? Olemme tilanteessa, jossa moni ranskalainen ei enää tunnista omakseen tätä maata, ja juuri tämä identiteettikysymys tulee olemaan ratkaiseva vuoden 2012 vaaleissa."  

Niin että voisitteko kuvitella lukevanne jostakin HeSa:n blogista noin taantumuksellista tekstiä?

2 kommenttia:

  1. Le Figarohan vastaa meidän oloihimme sovitettuna poliittiselta linjaltaan lähinnä Uutta Suomea ja Le Monde taas Hesaria. Joltakulta Uuden Suomen bloggaajalta voisin juuri ja juuri kuvitella lukevani tuollaista tekstiä.

    VastaaPoista
  2. Meidän oloissamme Hesari on vuosikaudet ollut täysin ylivoimainen levikissä laskettuna. Ranskassa ei ole tällaista yhtä ainoata mielipidejohtajaa, vaan siellä kolme jokseenkin tasaväkistä toimijaa, eli Figaron lisäksi mainitsemasi Le Monde sekä siitä vasemmalle vielä Libération. Figaro on kansalliselta vaikutusvallaltaan aivan toista luokkaa kuin meikäläinen US. Lisäksi: tuo Rioufol ei ole mikään vapaa "bloggaaja" vaan Figaron toimittaja ja hänen kolumnejaan julkaistaan myös lehden paperiversiossa. Olen siis kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että juttuni lopussa esittämäni kysymys on relevantti.

    VastaaPoista