lauantai 5. helmikuuta 2011

Runebergin päivänä

Olipa mennä taas kansallisrunoilijan päivä meikäläiseltä ohi. Vasta kauppareissulla huomasin liputuksen, ja piti muutama sekunti miettiä syytä siihen. Minulle on tosin yhtä tärkeä tai jossain mielessä tärkeämpikin toinen päivän sankari, nimittäin pyhä Agatha (+  n. 253 AD.). Oletan kuitenkin, että sisilialainen marttyyrineito merkitsee useimmille maanmiehilleni verrattomasti vähemmän kuin Porvoon skaldi, siksi rajoitun tässä sanomaan pari sanaa jälkimmäisestä.

***

Viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan Runebergista ei juurikaan ole voinut puhua mainitsematta Väinö Linnaa. Linnan tiedetään kirjoittaneen Tuntematontaan paitsi tiedostamattomana kunnianosoituksena Aleksis Kivelle ("seitsemän veljestä sodassa" -diskurssi) myös ja erityisesti tietoisena vastaiskuna Vänrikki Stoolin tarinoille. Vänrikit kuulemma antoi sodasta liian ihannoidun kuvan (kuka sitä kuvaa on täysin realistiseksi väittänytkään?). Lisäksi herraskainen runoilija kuuluu tehneen suomalaisesta sotilaasta umpityhmän tollukan (no, Sven Dufva siellä nyt on, myönnetään, mutta ketä muita epärealistisen tyhmiä?). 

Erityisesti Linnaa kuitenkin näkyy ärsyttäneen Runebergin väitetysti harrastama upseerien ylenmääräinen glorifiointi. Mutta onko tämä näkemys oikeutettu vai onko kyseessä vain Linnan oma kauna? Yrittäkääpä lukea Vänrikkejä ennakkoluulottomasti ja miettikää erityisesti runojen upseerikuvia. Minusta Runebergin upseerien oletettu kiiltokuvamaisuus on vahvasti liioiteltua. Tosiasiassa tyyppien kirjo on varsin laaja, ja - runon ja proosan välisen olennaisen eron mielessä pitäen - kohtuullisen realistinen kaiken sen nojalla, mitä tiedämme Suomen sodasta. Otetaan Vänrikkien upseereista lyhyesti pari esimerkkiä.

***    

Luutnantti Zidén on useimpien runoelman hahmojen lailla historiallinen henkilö. Nuori, joukkojaan edestä johtava upseeri ei myöskään näytä paljoa piittaavan joutavasta äkseerauksesta: 

Näin ohjasi pientä hän joukkoaan,
miten parhaiten itse ties;
sotatemppuja käynyt ei solkkaamaan,
näin kuului komento suora:
"Ihan kannoilla nyt, joka mies!"

Ylempikään upseeristo ei aina ole erityisen paraatikelpoista, pätevää kylläkin. Varsinkin everstiluutnantti Otto von Fieandt on mielenkiintoinen hahmo. Vaatimatonta savolaista maalaisaatelia on tämä kaikkea muuta kuin sliipattu komentaja:

Eip' ois urhon näköinen
kansan nähdä nykyisen;
aika toinen, toinen tunto,
syvemmällä piili kunto.

[--]

Haastoi vahvaa suomeaan,
huusi niinkuin niitullaan,
kiitti, moitti, toimen mukaan,
tollistaa ei saanut kukaan.

(suom. Otto Manninen)

***

Epäilemättä sekä Zidén että v. Fieandt ovat jossain määrin ihannoituja hahmoja. Mutta ihannoitujahan ovat Linnankin jermut, vaikkakin toiseen suuntaan. Vänrikki Koskela perustuu kuulemma hänkin todelliseen esikuvaan. Linna on kuitenkin liioitellut hänen "muuten ollaan kuin Ellun kanat" -metsäläisyyttään; ei ole luultavaa, että armeijassa olisi kovin kauaa siedetty Koskelan tapaa päättää itse, mitä käskyjä tottelee ja mitä ei. Jostain syystä Linna piti ihailtavina tukkijätkämäisiä ominaisuuksia. Niin pitää tietysti myös Suomen kansa, jostain käsittämättömästä syystä. Koskelan umpimielisyys ja kännissä purkautuva väkivaltaisuus ovat objektiivisesti ajatellen yksinomaan barbarian merkkejä. 

Myös von Fieandtin ja Zidénin voi kuvitella juomassa viinaa, ehkä raskaastikin. Ainahan upseerit ovat ryypänneet. Mutta kummankaan heidän suuhunsa ei voisi kuvitella muutettavat muuttaen repliikkiä: "Koskela Suomesta, syö rautaa, paskantaa kettinkiä"; eikä varsinkaan sitä, mitä tämän repliikin jälkeen pian tapahtuu...

Mitä kertoo suomalaisista, jos he mieluummin haluavat samaistua Koskelaan kuin Runebergin upseereihin? 

7 kommenttia:

  1. Itse pidän Linnaa hyvänä kirjailijana. Kuitenkin Linna on kohotettu asemaan, joka ei oikeastaan hänelle kuulu, jonkinlaisena kansalliskirjailijana. Johtunee ehkä yksinkertaisesti siitä, että Suomi on pieni maa niin hyvässä, kuin pahassa. Minusta enimmäkseen hyvä juttu pienuus kuitenkin on :)

    Linnalla on ihan selvästi jonkinlaista katkeruutta sivistyneistöä kohtaan. Se voi olla hyvinkin ymmärrettävää ja tavallaan asiallistakin, mutta ei pitäisi väittää, että Täällä Pohjantähden alla olisi jonkinlainen yleiskuvaus Suomen historiasta. Se on puhtaasti puolueellinen näkemys, jossa sivistyneistöä ei ymmärretä ollenkaan ja sen kuva jää typerän kapeaksi.

    Sama pätee Tuntemattomaan sotilaaseen, joka romaanina on parempi.

    VastaaPoista
  2. Linnan kompastuskivi on juuri hänen "soi-disant" realisminsa; jos hänen romaaninsa olisivat reilusti kirjallisuutta, kriittistä sanottavaa olisi paljon vähemmän. Mutta kun ne ovat olevinaan jonkinlasta köyhän miehen sosiologiaa ja historiantutkimusta. Näin vaateliaisiin lähtökohtiin nähden varsinkin Pohjantähti-trilogiassa kiusallisen paljon asiavirheitä ja historiallisia epäuskottavuuksia.

    VastaaPoista
  3. 1. Runebergin arvostelu nykyisten moraalisten tai asenteellisten mittapuiden pohjalta on anakronismia ja näin muodoin epäadekvaattia.
    2. Linna antoi perinteisen herravihaiselle rahvaalle itsetuntoa, ja lopetti osan siitä lukemaan kirjoja. Herraviha ei tietenkään kadonnut, minkä huomaa varsinkin räikeimmästä mediasta, joka hyödyntää ja ruokkii sitä täysin mitoin.

    VastaaPoista
  4. Linna ei mielestäni antanut niin yksioikoisen kielteistä kuvaa sivistyneistöstä kuin usein väitetään. Onhan "Tuntemattoman" vänrikki Kariluoto, AKS:läinen kirjakieltä puhuva herrasupseeri, selvästi positiivinen hahmo. Häntä voisi melkein pitää Koskelan yläluokkaisena vastineena. Myöskin luutnantti Lammion henkilökuva ei ole mitenkään yksiulotteinen; loppujen lopuksihan hänen epämiellyttävien piirteidensä taustalla on henkilökohtainen alemmuudentunto ja kunnianhimo, eikä niinkään suvun kulttuuriperintönä kulkeva tavallisen ihmisen halveksunta.

    Oikeastaan ainoa selvästi negatiivinen upseerihahmo romaanissa on eversti Karjula, joka on ilmeisen tarkoituksella tehty suomalaisen militaristin karikatyyriksi.

    VastaaPoista
  5. Jos tarkkoja ollaan, ei kai Karjulakaan sataprosenttisen negatiivinen hahmo ole, hänhän on äärimmäisen rohkea mies. Rohkeus on aito hyve silloinkin kun pehmeämmät hyveet eivät ole sitä tasapainottamassa.

    VastaaPoista
  6. Karjulan takaa löytyy historiallinen hahmo, everstiluutnantti S. O. Lindgren. Hän ampui joukostaan eksyneen sotamies Eemil Hytin karkurina. Hän on antanut esikuvan myös Mika Waltarin komisario Palmu -sarjan majuri Vadenblickille.

    VastaaPoista
  7. Todettakoon vielä, että Tuntemattoman alikersantti Lehto vastaa persoonakuvaukseltaan hyytävän kylmästi psykopatian taudinkuvaa. "Sotaromaanista" on editoitu pois muutama kohtaus, jossa Lehto osoittaa todella psykopaattista käytöstä.

    Lehtoa on mahdotonta pitää positiivisena hahmona.

    VastaaPoista