lauantai 12. helmikuuta 2011

Providentia

Viimeistä edellisessä postauksessani taisin väittää Joseph de Maistren tunnetuimman maksiimin kuuluvan suomeksi "jokaisella kansakunnalla on sellainen hallitus kuin se ansaitsee". Tuossa muodossa se minunkin mieleeni on juurtunut. Tosiasiassa de Maistre ei liene puhunut mitään "ansaitsemisesta". Suomalaiset ovat ilmeisesti kääntäneet lauseen englantilaisista lähteistä, joissa jostain syystä useimmiten käytetään verbiä "deserve". Minusta tuo ilmaisu näytti vähän oudolta jo kirjoittaessani juttua, mutta en siinä vaiheessa viitsinyt ryhtyä penkomaan alkutekstejä. 

Paremmalla ajalla tarkistin asian omasta kirjahyllystäni ja löysin maksiimin sieltä tässä muodossa: "toute nation a le gouvernement dont elle a besoin" eli "jokaisella kansakunnalla on sellainen hallitus kuin se tarvitsee". Tämä on selvästi pehmeämpi tapa ilmaista asia; tuo edellinen tulkinta on jotenkin tylyn ja halveksivan oloinen, siinä ikään kuin todetaan (esim.) Venäjän kansan olevan sellaista rupusakkia ettei se ansaitse osakseen muuta kuin maaorjuutta, ruoskaa ja despotiaa... Tosiasiassa de Maistre ei missään tapauksessa halveksinut Venäjän kansaa eikä ollut tunteeton sen oman esivaltansa taholta kokemien kärsimysten edessä.

*** 

Melkein truismilta voi tuntua sen toteaminen, että juuri demokratiassa toteutuu de Maistren maksiimi parhaiten.  Tämän ajatteleminen kuitenkin tuo merkillisellä tavalla lohtua aina silloin kun alkaa tuntua, että Suomen kansa ei ole aivan täysissä järjissä. Kansamme kollektiivisesta hulluudesta käy esimerkiksi vaikkapa Tarja Halosen valitseminen kaksi kertaa peräkkäin tasavallan presidentiksi. Jostain meille tuntemattomista syistä näin nolo ja häpeällinen asiaintila on Suomen kansalle yksinkertaisesti tarpeen. Julmaa ja kyynistä olisi väittää suomalaisten olevan niin surkeata joukkoa, että he ansaitsevat Halosen. Ei kukaan tällaista ansaitse, mutta Kaitselmuksen käsi on tällä kertaa nähnyt hyväksi järjestää asian näin ja sen kanssa on eleltävä vielä tovi. 

Kristillinen Kaitselmus (Providentia) on perin juurin eri asia kuin pakanallinen Kohtalo (Fatum), mutta niillä on toisiaan muistuttavia käytännön seurauksia. Viisain suhtautumistapa myös Kaitselmuksen kohdalla on kärsivällinen alistuminen. Tämä mielessäni menen myös tänä keväänä uurnille. Annan oman ääneni ja sen jälkeen teen parhaani ollakseni liikoja murehtimatta lopputulosta. Päin helvettiä kaikki tietenkin menee, mutta menköön.    

4 kommenttia:

  1. :)

    No näin. Melko samalla lailla ajattelen, mutta tunnen kyllä optimistista luottamusta varsinkin tuttuja ehdokkaita kohtaan.

    Ja onhan Halonenkin jossain puheessaan joskus korostanut kansojen itsemääräämisoikeutta. Eli ei se täysin paatunut ja paha ole.

    VastaaPoista
  2. Hyvältä nuo gallupit kieltämättä näyttävät ja ajatus pääministeri Soinistakin tuntuu tällä hetkellä kohtuullisen realistiselta. Mutta paljon ehtii vielä tapahtua ennen huhtikuuuta, ja koko kuvio tuntuu vähän liian hyvältä ollakseen totta. Persuilla on myös ikävä taipumus tehdä sittemmin katastrofaalisiksi osoittautuvia henkilövalintoja. Synnynnäisenä pessimistinä varaudun tässä vain pahimpaan...

    VastaaPoista
  3. Eräs ystäväni oli tyytyväinen, kun George Bush nuorempi valittiin toiselle kaudelle. Hän perusteli tyytyväisyyttään siteeraamalla Tolstoita: "Pahan pitää antaa mennä loppuun asti."

    Persujen suosion nousu on hätkähdyttävä, ja vanhana sadistina olen suunnitellut meneväni keväällä Vihreiden vaalivalvojaisiin nautiskelemaan yleisestä paniikkimielialasta. Minua kuitenkin huolestuttaa yhä enemmän PS:n kaksijakoisuus puolueena. Yhtäällä on pieni ja kohtuullisen näkyvä älykkäiden konservatiivien ryhmä (Halla-aho, Terho, Lohela jne.) ja toisaalla suuri joukko penttioinosia, joka pystyy hetkessä tekemään tyhjäksi edellisten hyvät aikomukset. Itse olin jo vähällä siirtyä äänestämään kristillisdemokraatteja kuultuani joidenkin persuehdokkaiden lausuntoja luonnonsuojelualueiden turhuudesta, susien vaarallisuudesta ja tuen lakkauttamisesta metsähallitusta mollaaville järjestöille. Mutta kai minun on kuitenkin parempi antaa ääneni jollekin järkevälle persulle; PS on joka tapauksessa ohittamaton voimatekijä tulevien vaalien jälkeen, ja tässä tilanteessa paras tapa vaikuttaa on tukea puolueen tervehenkistä osaa.

    VastaaPoista
  4. Juuri penttioinoset minuakin eniten pelottavat. Varmalta näyttävä vaalivoitto saattaa tuoda ns. maakunnista aika luokatonta joukkoa PerusS:n kansanedustajiksi. Olen yrittänyt vaalikoneiden avulla valkata puolueen ehdokkaita kaikista vaalipiireistä eikä aina kovin rohkaisevalta näytä. Joka tapauksessa PerusS on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono joten sinne minunkin ääneni menee.

    VastaaPoista