maanantai 28. helmikuuta 2011

Kalevalan päivänä, C. A. Gottlundia unohtamatta


"Kalevala edustaa suomalaista kansanperinnettä parhaimmillaan. Suomen kieli kuuluu pieneen suomalaisugrilaisten kielten ryhmään, mikä entisestään alleviivaa suomalaisten velvollisuutta huolehtia oman kielensä elinvoimaisuudesta ja näin omalta osaltaan maailman monimuotoisuudesta. Suomen kielen merkitystä omalle kulttuurillemme ei voi mielestämme liiaksi korostaa." 
- Ote perussuomalaisten vaaliohjelmasta

Kalevala suomalaista "kansanperinnettä"? Noo, se on sitä ehkä aavistuksen verran enemmän kuin MacPhersonin Ossianin laulut on "skotlantilaista kansanperinnettä". Luulin, että tämä tosiasia olisi ollut yleisessä tiedossa jo iät ja ajat. MacPhersonin ja Lönnrotin teokset kuuluvat siihen samaan yleiseurooppalaiseen eeposvillitykseen, joka riehui kansallisten sivistyneistöjemme piirissä plus miinus parisataa vuotta sitten. Herderiläinen "kansanhenki", tai vielä humoristisemmin kansan "alkuperäinen nerous", piti kaikin keinoin penkoa esiin. Ellei sitä löytynyt, se piti keksiä. Ja niin keksittiinkin.

Lieneekö sattumaa, että vain muutama päivä sitten (24.2.) vietettiin Ruotsin suomalaisten keskuudessa Carl Axel Gottlundin muistopäivää. Gottlund (1796-1875), pitkälti unohduksiin jäänyt juvalainen papinpoika, keräsi hänkin uutterasti kansanrunoja sekä Ruotsin suomalaismetsistä että omilta savolaisilta synnyinseuduiltaan. Näihin fragmentteihin nojautuen hän sitten sepitti oman eepoksensa, Runolan, joka jostain syystä kuitenkin hävisi Lönnrotin Kalevalalle.

***

Gottlund toki kirjoitti paljon proosaakin. Itse asiassa Gottlundista olisi hyvin voinut tulla koko modernin suomen kirjakielen perustaja. En keksi (puhtaan sattuman oikun lisäksi) yhtään asiallista syytä siihen, miksi hänen konstruoimansa, lähinnä savon murteeseen perustuva, ehdotus hävisi Lönnrotin ja SKS:n (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) muiden nokkamiesten ajamalle, syntaktisessa mielessä enemmän länsimurteisiin nojaavalle konstruktiolle, johon myös nykyinen kirjakielemme perustuu. Jos Gottlundin versio olisi voittanut, tämänkin blogijutun teksti olisi varsin erilainen.

Näyte Gottlundin kirjasuomesta 1800-luvun puolimaista:

"Meijän kielemme on ikeän kuin yksi lihava peltomoa, jota pietään kesantonna, ja kussa kasvaa vahvast heiniä ja ruohoja, mutt'ei ruista eikä vehnee. Onko se siitten pellon syy, vai viljellys-miehiin? Minä olen nyt ruvenut kyntämään, viskatkoon muut siemenet, niin soahaanpas kahtoa ellei meijän Suomalainen pelto rupeisi hetelmöittämään, ja ellei ajan takoo kiitettäisik meitä, jotka ensin tähän työhön rupeisimme." 
(Alkulauseesta teokseen Otava eli Suomalaisia huvituksia)

***

Asiakysymyksissä perussuomalaisten vaaliohjelma on yleisesti ottaen ihan hyvä. Luin sen viikonloppuna enkä sen perusteella näe syytä muuttaa äänestyskäyttäytymistäni tulevissa vaaleissa. 

5 kommenttia:

  1. Kalevala itsessään on tietenkin vain tuon kansanperinteen jonkinlainen symboli ja huipentuma. Sehän on sitä paitsi hyvä ja hieno eepos.

    PS:n kulttuuripoliittinen linjaus on herättänyt lievää hysteriaa. Katainen, ilmeisesti muistuttaakseen ruotsinkielisiä säätiöitä Kokoomuksen olemassaolosta, sotkee sen jopa PS:n talouspoliittisiin linjauksiin. Minusta ihan turhaa. Ensinnäkin, jokaisen pitäisi hartaasti toivoa, että kulttuuripolitiikasta pystyttäisiin seuraavan vaalikauden edes keskustelemaan, sillä tässä voi olla edessä ajat, jossa keskustellaan vain siitä mistä välttämättömyyksistä säästetään. Ja vaikka talouskasvua ennustetusti tulisikin, niin linjaushan on hyvän suuntainen. Olisi kaikkien etu, jos rahaa ohjattaisiin eräällä tavalla perusteisiin; kotimaisuuteen ja paikallisuuteen. Niiden vahvistuminen on kuitenkin edellytys sille, että suomalaiselle kulttuurille jaetaan rahaa myös tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Kalevala voi olla hyvä ja hieno eepos (minusta se on tässä suhteessa aika epätasainen, oma suosikkini on kirjaan puoliväkisin ympätty Kullervon tarina), mutta pointtini on, että sillä on hyvin vähän tekemistä "kansanperinteen" kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirjan jokaisessa kappaleessa pitäisi olla kirjan nimen lisäksi myös kirjoittajan nimi eli Elias Lönnrot. Ainakin omasta kappaleestani tämä puuttuu. Minun Kalevalani on painettu Petroskoissa, Neuvosto-Karjalassa, vuonna 1979. Ehkä sosialismissa oli luontevaa pitää Kalevalaa kansan kollektiivisen nerouden hedelmänä, meidän ei minun mielestäni näin kannattaisi enää tehdä.

    VastaaPoista
  3. Joo ei. Voimme kuitenkin huomata, että myös raa'assa ;) alkuperäisessä kansanrunoudessa on suuria helmiä, jotka varmasti ovat innoittaneet Lönnrotia ja joista Kalevalaa on johdettavissa. Nekin ovat persoonallisia juttuja, eivät mitään massan mölinää ja siinä riittäisi tutkimista siinäkin. Onhan niitä tutkittukin, mutta en oikein usko, että niitä olisi mitenkään tyhjiin ammennettu.

    VastaaPoista
  4. Kun "perussuomalaiset" on nyt julistautunut Kristillissosiaaliseksi puolueeksi, ja joku heidän puhemiehistään on myös julistanut että he eivät hyväksy vaikutteita mistään muista kuin kristillisistä kulttuureista,
    niin eihän siihen kristittyyn rajaukseen mitenkään voi sopia pakanasisältöinen Kalevala. Ovatko persut ryhtyneet kulttuuriportoiksi? Pakanallisia joikujakin hyväksyvät muka kulttuuriksi kristillissosiaaliseen maailmaansa. Joskus ennen hyvinä aikoina tuommoisten pakanallisten menojen niin kuin Kalevalan toteuttajat olisi poletettu kirkon toimesta rovioilla kristinuskon vastustajina.

    VastaaPoista
  5. nimimerkki Euotsia osaava.
    Vesa-Matti Saarakkala on kirjoitellut persuille kulttuuriohjelman, jossa on paljon samaa kuin svedumaan "Sverigedemokraterna" puolueen kannanotoissa. Saarakkala vannoi julkisuudessa että hän ei ole ottanut vaikutteita Ruåttista, että ei edes ole lukenut Svedudemokraattien ohjelmaa.

    Minä oikeastaan uskon tuon: eihän Vesa-Matti Saarakkala mitään ruotsia lue. Tuskin ymmärtäisi, jos ruåttiksi.
    Mutta joku paremmin ruotsintaitoinen on saattanut puhua -suomeksi- Vesa-Matin kuullen samoista asioista, ensin svedudemokraattien paperit nähtyään.

    VastaaPoista