perjantai 28. tammikuuta 2011

(M)al-U(m)ma

On kai melko tavallista tai ainakin poliittisesti korrektia ajatella, että islamilaiset itsemurhaterroristit eivät ole "oikeita" muslimeja mutta jokainen vilpittömästi rauhaa saarnaava imaami on. Mutta mihin auktoriteettiin tällaiset statementit perustuvat? Kuka loppujen lopuksi voi täydellä arvovallalla sanoa, kuka on oikea muslimi ja kuka ei? Jokaisen suuren terroriteon jälkeen länsimaisten muslimiyhteisöjen johtavat imaamit alkavat tunnetusti suoltaa ulos teon ja sen tekijät tuomitsevia julkilausumia, joiden ydin sisältyy pakollisiin "islam on rauhan uskonto" -vakuutteluihin. Tämä kaikki on tietysti aivan jumalattoman väsynyttä, mutta tässä yhteydessä on tärkeätä ymmärtää, että periaatteessa nämä rauhaa uhkuvat imaamit ovat kuin ovatkin oikeassa. Tavallaan. Mutta yhtä oikeassa ovat myös päinvastaista mieltä olevat. Tätä ajatusta pitää varmaan vähän selventää.

***

Asia on yksinkertaisesti niin, että mikään arvovaltainen instanssi ei voi määrittää kaikkia muslimeja velvoittavalla tavalla esim. eettisen käytöksen normeja. Tietysti tällaista päsmäröintiä voi yrittää, mutta jos yksi imaami jossakin päin maailmaa sanoo johonkin asiaan "jaa" niin joku toinen jossain muualla saattaa sanoa "ei". Kuka ratkaisee kahden tulkinnan välillä? Ei käytännössä kukaan, sillä kristinuskosta poiketen islam on puhdas maallikkoliike; käytännössä ei ole olemassa islamilaista pappeutta, ei dogmaa, ei opetusvirkaa, ei hierarkiaa, sanalla sanoen ei mitään mikä edes etäisesti muistuttaisi kirkkoa; on vain maailmanlaajuinen "muslimien yhteisö", al-Umma. Tämä "Umma" vaikuttaisi olevan lähes isomorfinen sana, siinä määrin hämärärajainen, epämääräinen ja epälineaarinen tuo yhteisö käytännössä on. 

Useimmat muistanevat ainakin lukion psykologiasta alla olevan, Wolgang Köhlerin hahmopsykologiaa havainnollistavan kuvioparin. Tässä yhteydessä kiinnostaa siis nimenomaan tuo "maluma", joka on yhtä pehmeä ja untuvaisen epämääräinen niin foneettisesti kuin visuaalisestikin.
   

"Maluman" ja "al-Umman" samankaltaisuus on tietenkin pelkkä huvittava kuriositeetti, se nyt vain sattui juolahtamaan mieleeni ja osaltaan inspiroi minua tähän pikku tekstiin. Ei siitä sen enempää. (En ylipäätään ole koskaan jaksanut ottaa näitä aitosaksalaisen metafyysisiä Gestalt-juttuja kovin vakavasti.)

Mutta Umman epämääräisyys on siis tosiasia. Pieni uskontotieteellinen kertaus: islamissa opin lähteinä toimivat paitsi Koraani myös ns. hadithit eli profeetan perimätieto. Sekä kirjoitukset että traditio ovat kuitenkin itsessään mykkiä ja edellyttävät tulkintaa ja tulkitsijaa. Useimmista asioista Umman (tai ainakin neljän sunnalaisen lakikoulukunnan) keskuudessa kuulemma vallitsee tulkinnallinen konsensus, usul al-fiqh. Tuon arabialaisen termin voisi nähdäkseni kääntää myös "erehtymättömyydeksi", sillä ajatellaan, että ollessaan yksimielinen Umma ei voi erehtyä. Siis ollessaan yksimielinen. Mutta jatkuvasti joudumme todistamaan perustavanlaatuista erimielisyyttä ainakin mitä tulee tiettyihin "uskonnollisen kilvoittelun" (jihad) muotoihin. Lännen suvaitsevaisto rakastaa sitä tulkintaa, jonka mukaan jihad on ennen muuta "sisäistä kilvoittelua". On se toki sitäkin. Mutta aivan yhtä legitiimi on myös jihadin huomattavasti verisempi tulkinta...

***

"Konsensus" on näissä yhteyksissä pelkkä merkityksetön hokema, sillä käytännössä mikään ihmisyhteisö oman itsensä varaan jätettynä ei voi olla yksimielinen missään vähänkään merkittävämmässä asiassa. Mitä suurempi yhteisö on, sitä etäisemmäksi käy täyden yksimielisyyden mahdollisuus. Pitää siis olla instanssi, joka ristiriitatilanteessa ratkaisee kaikkia sitovasti sen, miten tätä tai tuota pyhän tekstin kohtaa tulee tulkita. Kyseessä voi olla kollektiivinen elin, kuten vaikkapa kirkolliskokous. Mutta kollektiivi voi jakautua mielipiteissään tasan kahtia, niin että käytännössä on palattu alkutilanteeseen. Siksi tarvitaan yksi ainoa ihminen, joka kovan paikan tullen pystyy antamaan lopullisen päätöksen siitä, mikä on oikeata oppia ja mikä ei ole. Tästä päätöksestä ei voi valittaa, ja juuri valitusmahdollisuuden puutteeseen tavallaan kiteytyy tuo yhteisön erehtymättömyys. Klassisen kristinuskon valtauomassa yhteisön, kirkon, erehtymättömyys on delegoitu viime kädessä Rooman piispalle, paaville. 

Koska islamissa ei ole mitään paavin virkaan nähden analogista instanssia, on siellä käytännössä vallalla opillinen kaaos: Jaakko Hämeen-Anttilasta huolimatta ei ole ketään kenelle soittaa pirauttaa, jos haluamme tietää islamin sitovan kannan tähän tai tuohon kiistakysymykseen. Siksi voi huoletta sanoa, että Fathbarde Hetemajn tai Husein Muhamedin edustama islam on aitoa tavaraa; mutta aivan yhtä perusteltua on pitää myös Muhamed Attan tai Taymur Abdulwahabin islamia oikeana. 

(Nyt tietysti joku voi huomauttaa, että suurin osa yllä sanotusta sopii mutatis mutandis myös ei-katoliseen kristinuskoon. No niin sopiikin.)           

4 kommenttia:

  1. No niin sopii.

    Itse olen viime aikoina katsellut, tai oikeastaan kuunnellut, TV 7:n Cafe Raamattua. Jos jätetään tiedeväännöt syrjään niin siellä on erittäin mielenkiintoisia keskusteluja Puolimatkan, Leisolan, Ahvion, Turusen jne... kanssa. Häiritsee kuitenkin heidän ohimennen heitetyt huomautuksena, kuinka katolinen menee mariologiassa ja siinä kuinka traditio nostetaan Raamatun yli pahasti harhaan. Itse asiassa he eivät ilmeisesti itse huomaa tulkitsevansa itsekin Raamattua pitkän tulkintaperinteen läpi. Tai varmaan tietysti tiedostavat asian, mutta jostain syystä pitävät tiukasti kiinni "yksin Raamatusta" - periaatteesta. Kyllä liberaaliteologitkin ovat voineet päätyä tuloksiinsa ihan puhtaasti yksin Raamatusta.

    VastaaPoista
  2. Klassista luterilaisuutta pitää puolustaa sikäli, että sola scriptura -periaatteen on alusta (so. 1600-luvulta) lähtien selitetty tarkoittavan sitä, että Raamattua tulkitaan luterialaisissa tunnustuskirjoissa määriteltyjen suuntaviivojen mukaisesti. Uudemmassa, pietistiväritteisessä protestantimissa, jota kai TV7:kin lähinnä edustaa, tämä tietoisuus tradition välttämättömyydestä on kadonnut, ja siksi Raamatun tulkinta on heillä niin usein naivia ja hölmöä.

    VastaaPoista
  3. Länkkäreillä ei tosiasiallisesti ole hajuakaan siitä, mitä "suuri dzihad" tarkoittaa.

    Se tarkoittaa sen sisäisen inhon voittamista, mitä ihminen luonnostaan kokee toisen ihmisen tappamista kohtaan - ja näin suuri dzihad palvelee "pientä dzihadia" - pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan.

    Suuren dzihadin tehtävä on siis rikkoa ihmisen psyyke ja tehdä hänestä tunteeton soturidroidi että hän kykenee pieneen dzihadiin.

    VastaaPoista
  4. Todettakoon vielä, että juutalaisilla on Talmud, jossa on kaksi päätulkintalinjaa, beit Hillel sekä beit Shammai. Jos nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa, noudatetaan beit Hilleliä, mutta sekä beit Hillel että beit Shammai ovat molemmat yhtäaikaisesti oikeassa.

    On sinänsä valitettavaa, että kristityiltä puuttuu heidän oma Talmudinsa.

    VastaaPoista