keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Transparenssi, aikamme epäjumala

Australian pusikoissa kasvaneen maailmanparantaja-anarkisti Julian Assangen ulkonäkö antoi minulle ensivaikutelman narsistisesta primadonnasta. Vaikutelma on osoittautunut todenmukaiseksi. 

Mitä lienee tapahtunut Assangen Ruotsin vierailun aikana, en tiedä. Mihinkään CIA:n salaliittoon en usko mutta en välttämättä suoranaiseen raiskaukseenkaan. Todennäköisimmältä tuntuu se, että Assange on käyttäytynyt naisseurassa törkeästi ja tavalla, joka tulee sen verran lähelle ahdistelua, että naiset ovat nähneet siinä tilaisuuden rahastukseen. Mutta kuinka lieneekin näiden syytteiden totuudenmukaisuuden kanssa, varmaa on, että Assangen WikiLeaksin toiminta on ehdottoman tuomittavaa, täysin vastuutonta. 

Mamukriittisen liikehdinnän libertaarisiivessä moni näkyy olevan odotetun ihastunut Assangesta. Joku ehdotti Hommafoorumissa enemmän kuin puoliksi vakavissaan, että Suomen pitäisi myöntää oikein turvapaikka tälle "läpinäkyvyyden" ja sananvapauden ritarille. Järkevämpää settiä on luettavissa vaikkapa <Rioufolin> blogissa. Tuossa parin viikon takaisessa bloggauksessaan R. näkee Assangen petaamassa "transparenssin tyranniassa" totalitarismin elementtejä. Jokseenkin samoilla linjoilla on myös <Dalrymple>

***
Luen parasta aikaa Giuseppe Tomasi di Lampedusan Tiikerikissaa (Il Gattopardo). Kirjan sisilialaisista sielunmaisemista ja Assange-kohusta tulee mieleeni, että omertà ei loppujen lopuksi ole lainkaan hassumpi juttu. Ainakaan se ei ole niin paha asia kuin mitä meillä, lähinnä huonojen mafiaelokuvien vaikutuksesta, yksiulotteisesti ja tendenssimäisesti ymmärretään. Kunniakkaan vaikenemisen merkityksestä voisi joskus puhua enemmänkin, mutta nyt ei jaksa, kuume painaa päälle.         

2 kommenttia:

  1. Itse en pitäisi kovinkaan pahana vaikka näihin wikileaks tyyppeihin käytettäisiin tiettyjä keskiaikaisia rangaistustapoja.

    VastaaPoista
  2. Ainakin Dalrymplen teksti on varsin typerä, erheellinen ja näyttää tarkoitushakuisesti ymmärtävän väärin keskustelun yksityisyydestä.

    Pari esimerkkiä:

    "The idea behind WikiLeaks is that life should be an open book, that everything that is said and done should be immediately revealed to everybody, that there should be no secret agreements, deeds, or conversations. In the fanatically puritanical view of WikiLeaks, no one and no organization should have anything to hide."

    Tämä ei todellakaan ole WL:n idea. Mistä ihmeestä hän näin päättelee? Ihmisten yksityiselämästä ovat sairaalloisen kiinnostuneita aivan toiset mediat.

    "The dissolution of the distinction between the private and public spheres was one of the great aims of totalitarianism. Opening and reading other people’s e-mails is not different in principle from opening and reading other people’s letters."

    Yhteiskunnallisesti merkittävien instituutioiden toiminnan läpinäkyvyys on nimenomaan terveen julkisen sfäärin ylläpitoa. WL:n keinot ovat ehkä karkeat, mutta eivät tämän luokan väärinkäsitykseen anna aihetta. WL ei pyri jahtaamaan yksityishenkilöitä tai yksityisasioita, vaan esimerkiksi jonkin vaikutusvaltaisen organisaation työntekijän sähköpostien julkaisu tapahtuu, ei koska niistä oltaisiin kiinnostuneita työntekijän henkilön tai elämän vuoksi, vaan organisaation toiminnan ymmärtämiseksi. Siinä on vissi ero.

    Totta kai rajansa tulisi olla tällaisellakin, jos se vaarantaa tärkeiden instituutioiden toimintakyvyn. Tällä on kuitenkin aika vähän tekemistä ihmisen yksityisyyden kanssa.

    IDA:n kommenttiin sen sijaan ei oikein voi sanoa mitään, ihmetellä vain.

    VastaaPoista