tiistai 14. joulukuuta 2010

Nomen est omen - Identiteettipolitiikkaa

Hommaforumissa on osio nimeltä Standardiargumentteja. Siinä setvitään monikulttuurisuusintoilijoiden väsyneimpiä argumentteja avosydämisen maahanmuuton puolesta, vaikkapa sellaisia kuin ”onhan meiltäkin muutettu [sotalapseksi Ruotsiin jne.]”.

Ranskalaisilla mokuttajilla on omat argumenttinsa. Epäiltäessä muslimiväestön kykyä assimiloitua ranskalaiseen kulttuuriin saadaan helposti vastaukseksi viittaus varhaisempiin siirtolaisryhmiin, joiden sopeutumiskyky on myös aikanaan herättänyt epäilyä mutta joiden myöhemmät sukupolvet ovat osoittaneet epäilyt aiheettomiksi. Tässä ajatellaan erityisesti puolalaisia (1800–1900 –lukujen vaihde), italialaisia (1900-luvun alku) ja portugalilaisia (1950- ja -60 –luvut). Nämä ryhmät ovatkin sopeutuneet suuremitta ongelmitta, ja varsinkin portugalilaisista moni on kovalla työllä vaurastuttuaan myös palannut synnyinmaahansa.

Mikä tässä argumentissa mättää? Monikin asia. Muslimisiirtolaisten ensimmäinen aalto tuli suunnilleen yhtä aikaa tai vain hieman myöhemmin kuin portugalilaiset. Silti näiden kahden ryhmän assimilaatioasteesta ei voi puhua samana päivänäkään. Myönnettäköön, että muslimeja on selvästi enemmän kuin portugalilaisia koskaan, ja siten on suurempi todennäköisyys täysislamilaisten enklaavien syntymiseen, ikään kuin valtioiksi valtiossa. Asian kvantitatiivinen ulottuvuus on kuitenkin toissijainen. Kyse on siitä yksinkertaisesta vaikkakin poliittisesti epäkorrektista faktasta, että muslimit nimenomaan muslimeina ovat kristittyihin portugalilaisiin nähden sekä kyvyttömämpiä että haluttomampia sopeutumaan kulttuuriin, joka on juuriltaan (ellei enää käytännöiltään) kristillinen. Tämän tosiasian voisi vahvistaa monellakin objektiivisella indikaattorilla. Ajatellaanpa vaikka sellaista asiaa kuin ihmisten nimet.

Erityisesti etunimi kertoo paljon kantajansa identiteetistä. Kuvitelkaa olevanne vaikkapa syntyperäinen ruotsalainen. Isänmaahanne on kohdistunut useiden vuosisatojen ajan tasainen maahanmuuttovirta. Maanmiehinänne tallustelee mm. henkilöitä nimeltä Ramsay, Guillou ja Pohjanen. Kaikki ovat selvästi ei-ruotsalaisia sukunimiä, mutta jos näiden henkilöiden ristimännimet ovat normiruotsalaisia – kuten ne käytännössä jokaisella vähintään toisen polven siirtolaiselle noissa yllämainituissa tapauksissa ovat – tuskin koette suuria vaikeuksia pitää heitä maanmiehinänne. Sen sijaan joku Taimur Abdulwahab saattaa jo tuottaa hieman ongelmia, myönsitte sitä julkisesti tai ette. No, tämä Tukholman pommimies oli ensimmäisen polven maahanmuuttaja, muualla syntynyt, joten hän ei kelpaa esimerkiksi. Mutta ikävä kyllä muslimien kohdalla sattuu olemaan niin, että toisen, kolmannen, neljännen ja nähtävästi vielä kymmenennen polven siirtolaiset sitkeästi pitäytyvät muukalaiseen nimikäytäntöönsä. Tämä nimiasia saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta se kertoo paljon muslimien halusta sulautua.

Palataan Ranskaan. Otetaan Pariisin puhelinluettelo. Portugalilaiset vierastyöläiset siis tulivat Ranskaan suunnilleen yhtä aikaa kuin maghrebilaisten muslimien ensimmäinen aalto. Katsotaan portugalilaisten sukunimien kohdalta millaisia etunimiä löytyy. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen sukunimi Oliveira. Avataan asianmukainen sivu. Sieltähän niitä löytyy, Oliveiroja. On mm. Adriana ja Abel, jotka kumpikin ovat yleiskristillisiä nimiä, vaikka aavistuksen verran harvinaisia noin nykyranskalaisesta näkökulmasta. Ainoa A-kirjaimen kohdalta löytämäni kiistatta oudonniminen Oliveira on Acyr, mihin nimeen törmäänkin tässä muistaakseni ensimmäistä kertaa. Sen sijaan kaikki muut nimet ovat tuttuja ja turvallisia, taustaltaan yleiseurooppalaisia ja kirjoitusasultaan umpiranskalaisia, sellaisia kuin Adélaïde, Adèle ja Alain. Nämä Oliveirat ovat kaikesta päätelleen assimiloituneet Ranskaan hyvin.

Vilkaistaan myös puolalaisia sukunimiä. Kowalski on hyvin yleinen nimi, ja heitä löytyy mm. etunimillä Alexandra, Alexandre, Andréa, Birgit, Catherine, Cécile ja niin edespäin. Täytyy plärätä melko kauan ennen kuin tulee vastaan kiistatta epäranskalainen etunimi ja se on Lev. Mutta myös Lev on eurooppalainen nimi, tarkemmin sanoen itäslaavilainen variantti nimestä Leo(n), joten tämän nimen kantaja lienee venäläinen tai ukrainalainen. Joka tapauksessa ilman pienintäkään epäilystä Pariisin Kowalskien valtaenemmistö on läpikotaisin ranskalaistunut.

Ja sitten ne muslimit. Otetaan esille yleisin musliminimi, joka toimii paitsi etu- myös sukunimenä. Avaamme katalogin kohdalta Mohammed. Mohammedeja löytyy mm. tämän nimisinä: Abdul Kala, Amr, Azharulz, Bahezuddin, Basith Alam, ja sitä rataa, loputtomiin. Silmiin ei ainakaan kursorisella selaamisella osu ainoatakaan nimeä, jota kukaan muu kuin aivopestyin monikulttuurisuusintoilija voisi pitää ranskalaisena.                
      
Taimur Abdulwahhab kuulemma oli vaikuttanut hyvin assimiloituneelta. Ruotsin kieltäkin kuuluu puhuneen ihan mukavasti. Jassoo. Muistatteko viiden vuoden takaiset Lontoon metro- ja bussi-iskut? Niiden tekijäthän olivat Britanniassa syntyneitä ja päällisin puolin erittäin hyvin assimiloituneita; Brittejä järkyttikin erityisesti jihadistien itsemurhaviesteiltä kuuluva harvinaisen puhdas birminghamilaismurre. Mutta mitkä olivatkaan näiden poikien nimet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti