perjantai 17. syyskuuta 2010

YFS-miehet

Ennen olin siinä käsityksessä, että autojen rekisterinumeroiden kirjainosat määräytyvät läänin mukaan siten, että vaikkapa Oulun läänissä rekisteröidyn automobiilin rekisteri alkaa aina O-kirjaimella. Lieneekö näin joskus ollut, en tiedä enkä viitsi asiaa sen tarkemmin selvittääkään, mutta enää ei selvästikään ole.

Joitakin vuosia sitten aloin panna merkille, että yhä useammassa silmiin sattuvassa rekisterikilvessä on teksti YES. On tietysti rajallinen määrä tapoja yhdistää kilven kolmikirjaiminen alkuosa (korkeintaan) kolminumeroiseen loppuosaan. Mutta tässä astuu kuvaan luovuus. JES, YEZ, JEZ, JEC, YEC, YEH, YEP, JEP, IES ovat kaikki aika selviä tapauksia, samoin takaperoiset SEY, ZEY jne. Melko varma voi olla siitäkin, että F- ja E-kirjainten samankaltaisuutta on hyödynnetty YFS-alkuisissa kilvissä. Muitakin vastaavia viritelmiä tulee eteen.

Mutta miksi ihmeessä tällaista nykyään sitten niin paljon näkee? (Ellei sitten kyseessä ole vainoharhainen mielikuvitukseni…) Aivan ilmeisesti samasta syystä kuin miksi niin monilla yrityksillä on sellaisia nimiä kuin Yahoo! tai – pysyäksemme Suomessa – Jippii-group. Autoilevat YFS-miehemme haluavat siis viestittää positiivista, rennon nuorekasta elämänasennettaan. YFS-miehet eivät toki läheskään aina ole minkään järjellisen mittapuun mukaan nuoria, mutta eihän nuorekas elämänasenne ikää katso.

Aivan yksinkertaisesti lienee kyse suomalaisen aikuisväestön vuosi vuodelta pahenevasta Peter Pan –kompleksista, taantumisesta kohti ikuista teini-ikää. Lordin, tuon infantiilin roskajoukon, taannoinen euroviisuvoitto herätti kansallisen innostuksen, jonka ilmenemismuodot olivat järkyttävän samankaltaisia leikkikouluikäisten ja eläkeläisten keskuudessa; taisipa silloinen pääministerikin opetella hevi-tervehdyksen!

Sanokaa minulle yksikin hyvä syy tuntea hopeahapsisia YFS-miehiä kohtaan mitään muuta kuin halveksuntaa.         

4 kommenttia:

  1. Sanokaa minulle yksikin hyvä syy tuntea hopeahapsisia YFS-miehiä kohtaan mitään muuta kuin halveksuntaa.

    Yksi sana: kristinusko.

    VastaaPoista
  2. Veikko pisti pahan, mutta toki kristityillä on täysi oikeus tuntea halveksuntaa tuollaisia ilmiöitä kohtaan.

    Itse olen joskus väittänyt, että aikuiset pelkäävät nykyään lapsia ja se on koko aikamme kuva. Jonkinlainen kapinallisuuden ja vastarinnan asenne on juurtunut niin syvälle ajatteluun, että ei uskalleta vastustaa mitään "kapinallista" uutta, koska yksikertaisesti pelätään kasvojen ja aseman menetystä.

    Nykyään järjettömyys ja kapina ovat yleinen eetos ja järki on jäänyt muutamien harvojen yksilöiden harteille.

    Toisaalta tämä ei sinä päde varsinaisen kansan parissa ja siksi väitän edelleen, että Suomessa kansa on älymystöään viisaampaa.

    VastaaPoista
  3. IDA: Veikko pisti pahan, mutta toki kristityillä on täysi oikeus tuntea halveksuntaa tuollaisia ilmiöitä kohtaan.

    Ilmiöitä kyllä, mutta ihmisiä käsittääkseni ei. Eikös kristinuskon peruspilareihin kuulu sellaiset jutut kuin lähimmäisenrakkaus ja anteeksiantaminen?

    Itsehän en ole kristitty, joten moisia estoja minulla ei ole, joskaan en siitä huolimatta koe tarvetta halveksua YFS-vaareja.

    VastaaPoista
  4. Suvanto: Minulle entuudestaan tuntematon hopeahapsinen YFS-vaari on nimenomaan "ilmiö", ei suinkaan "ihminen".

    Kristinusko tulee kyllä kuvaan siinä vaiheessa kun aletaan miettiä, miksi tämä tai tuo konkreettinen lajitoveri on tullut valinneeksi itselleen moisen vähä-älyisen rekisterikilven; onhan mahdollista, että hän on saanut tunnuksen tahtomattaan ja edes ajattelematta sen merkitystä. Jos nyt tällaisen kilven nähdessäni ja tuntematta asian taustaa tulen mielessäni pilkallisesti tuhahtaneeksi, syyllistyn väärän tuomion antamiseen, tuomitsemiseen "näön mukaan". Tämä mahdollisuus onkin ainoa todella hyvä syy pyrkiä välttämään YFS-miesten halveksimista.

    Mutta jos voin olla varma siitä, että valinta on tietoinen ja harkittu, että siis tässä ihminen on vapaaehtoisesti ja minkään ulkoisen syyn pakottamatta vetänyt vessasta alas sen arvokkuuden, joka on hänen perintöosansa,en näe, kuinka voisin olla halveksimatta.

    Ja nämä rekisterikilvethän siis ovat pelkkä pintatason symboli; varsinainen ongelma on kulttuurimme yleinen infantilisoituminen ja pinnallistuminen. Saman ilmiön muita ilmenemismuotoja ovat tuikituntemattomien ikään ja arvoon katsomaton sinuttelu, etunimittely ja täysin sietämätön "moikkailu" normaalin "päivään" asemesta. Suuri suomalainen kristitty, edesmennyt tri. Osmo Tiililä totesi jossakin 60-luvun loppupuolen tekstissään, että "julkeus on läheistä sukua synnille" (sitaatti muistinvarainen); jos oikein ymmärrän, ainoa asia joka "julkeuden", siis päällekäyvän tuttavallisuuden jne., erottaa synnistä, on sen tahattomuus. Nämä kakarat, olivatpa aidosti nuoria tai sitten näitä harmaahapsisia iki-Peter Paneja, eivät siis tiedä mitä tekevät; se on heidän ainoa puolustuksensa, ja sen minäkin yritän muistaa etten tuomitsisi väärin. Läheskään aina se ei minulta kyllä onnistu.

    VastaaPoista