keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Politika-julkaisu ja klassiset ideologiat

Olemme saamassa uuden verkkolehden nimeltä Politika. Hankkeen taustalla näkyy olevan Mitzner-niminen herra, joka ilmeisesti on myös vastaava päätoimittaja. Avustajina ainakin ensimmäisen numeron osalta on mielenkiintoista väkeä; silmiini osuivat mm. Timo Vihavaisen ja Sampo Terhon nimet. Pidän kovasti molempien teksteistä, viimeksi mainittua myös äänestin viime EU-vaaleissa. No, on siellä vähän ikävämpääkin väkeä, Markku Ruotsilan kaltainen monomaani esimerkiksi. Hän on eräs syy siihen, miksi olisin mieluummin anti- kuin proamerikkalainen, jos näiden kahden äärimmäisyysasenteen väliltä pitäisi valita; onneksi ei tarvitse.

Politika näkyy jo herättäneen jonkin verran hämmennystä verkkokeskustelussa. ”Enemmän oikealle kuin muualle” oman ilmoituksensa mukaan suuntautuva lehti hämmentää ”liberalismin” ja ”konservatismin” käsitteitä. Hyvä niin. Niitä sietääkin hämmentää.

Otetaan aluksi vaikka tuo ”liberalismi”. Sehän voi merkitä käytännössä kahta toiselleen täysin vastakkaista asiaa riippuen siitä keneltä kysyy. Uusliberalismi on vasurien kirosana kaikkialla; USA:n sydänmaiden punaniskat taas kiroavat ”itärannikon liberaalit” alimpaan helvettiin. On helppo nähdä, että arvoliberalismi on eri asia kuin klassinen taloudellinen liberalismi. Konservatismi ja liberalismi eivät ole toistensa vastakohtia vaan käytännössä enemmän tai vähemmän toisiinsa kietoutuneita länsimaisia perusaatteita.

Oliko Margaret Thatcher liberaali vai konservatiivi? Hän nousi Ison-Britannian pääministeriksi Conservative Partyn listoilta. Rautarouvan agendassa oli joitakin aspekteja, jotka klassinen konservatiivikin voisi hyväksyä, mutta yleisesti ottaen hän oli puhtaaksi viljelty 1800-liberaali, ei missään tapauksessa aito tory. En ole koskaan pitänyt Thatcherista, joka pisti Isänmaansa kansallisomaisuuden kylmästi myyntiin.

Sen sijaan pidän suuressa arvossa Edmund Burkea, jonka mittava Reflections on the Revolution in France (n. 1790) oli ensimmäinen kunnollinen aikalaistulkinta siitä, mitä todella tapahtui vallankumouksen riepottelemassa Ranskassa. Burke näki vallankumouksen todellisen olemuksen ennen kuin oikeastaan kukaan muu; vielä 1790 Englannissa oltiin ihastuneita siitä, että ”vapaus” ja ”edistys” olivat vihdoinkin saapuneet takapajuiseen Ranskaankin. Burke oli mentaalisessa mielessä konservatiivi ja osasi jo vallankumouksellisten ensimmäistä julistuksista nähdä, mitä tuleman piti.

Mutta kaikesta huolimatta Burke oli – whig. Whig-puoluetta on perustellusti pidetty tulevan liberaalipuoleen (jonka paikan Britannian sisäpolitiikassa sittemmin otti Labour) edeltäjänä. Toryja vastaan Burke toimi monessa yhteydessä. Silti häntä pidetään yhtenä modernin konservatismin perustajista.

Kuinka lieneekin, huomaamme että nämä ovat hyvin monimutkaisia kysymyksiä. Politika-julkaisu saattaa tuoda tilanteeseen selvyyttä. Vaikka tuskinpa tuo. (Tuskinpa julkaisu edes elää kovin kauaa…)

3 kommenttia:

  1. Hehheh. Miksipä ei politika eläisi?

    VastaaPoista
  2. No oletteko itse jo tilanneet? Ei kai lehti hyvällä tahdolla elä? Suomessa ehdottomasti tarvetta politikan tyyliselle julkaisulle!
    Tsemppiä Mitznerille!!

    VastaaPoista
  3. Tutustuitteko jo Politikan uuteen numeroon? Hyvää materiaalia Mr Michelange

    VastaaPoista